Johtajan työ on vaikuttamistyötä. Se, miten johtamisella synnytetään muutosvoimaa, on monen tekijän summa; johtajan tyyli ja persoona, kompetenssi, organisaation toimintaympäristö ja kulttuuri, toimijat, markkinat, asiakkaat yms. Sekä työn organisoimisella ja johtamisella, että ihmisten johtamisella on keskeinen vaikutus työntekijöiden kokemukseen, voimavaroihin ja sitä kautta organisaatioiden henkilöstötuottavuuteen. Johtajalla on keskeinen rooli toimia vaikuttamisen ja muutosvoiman moottorina sekä peräsimenä, ja juurikin tästä syystä johtajuus punnitaan paineessa. Johtaminen on tavoitteellisen toiminnan määrätietoista edistämistä, vallan ja vastuun tunnistamista niin, että ihmiset pääsevät parhaassa tapauksessa kasvamaan, kukoistamaan ja mestaroimaan omaa työtään.
Monet ottavaisivat johtajan palkan ja vallan silloin kun on aurinkoinen keli, mutta entäpä silloin kun iskee myrsky?
Vahvat ihmiset synnyttävät hyviä aikoja, hyvät ajat synnyttävät heikkoja ihmisiä ja heikot ihmiset synnyttävät huonoja aikoja, huonot ajat synnyttävät vahvoja ihmisiä.
Mitä tässä yhteydessä paine tarkoittaa?
Paine on sekä henkinen, kognitiivinen, että fysiologinen muutostila, joka saa yksilön tulkitsemaan tilannetta eri tavalla kuin ns. normaalissa tasapainoisessa kehomielitilassa hän tulkitsee. Kysymys on yksinkertaisesta stressireaktiosta ja siitä, miten se muuttaa kehomielijärjestelmän toimintaa. Voimakas stressireaktio, joka vie järjestelmän epätasapainotilaan muuttaa ajattelua, valintoja, päätöksiä, tulkintoja ja sitä, miten toimimme vuorovaikutuksessa ja miten käyttäydymme.
Määritellään, mitä tarkoitan kehomielitilalla tässä yhteydessä:
Kehomielijärjestelmä on jatkuvasti muuttuva biologinen ekosysteemi, jossa tietoisen ja tiedostamattoman mielen prosessit ja tulkinnat vaikuttavat monitasoisesti kehon fysiologiseen, neuraaliseen, hermostolliseen ja hormonaaliseen toimintaan.
Tässä prosessissa keholliset ja fysiologiset muutokset vaikuttavat moniulotteisesti mielen eri prosesseihin.
Kehomielijärjestelmä kuvaa ihmisyyden olemassaolon ekosysteemiä ja toiminnanohjausjärjestelmää. Kehomielen ohjausjärjestelmä on siis tietoisuuden, fysiologian, ajatusten, intuition ja tunteiden muodostama kokonaisuus. Muuttunut kehomielitila vaikuttaa siis tilannetietoisuuteen, eli tilannetajuun, joka on se mielellinen tila, jossa teemme tietoisia valintoja ja päätöksiä.
Tilannetaju muodostuu itsetuntemuksesta, sekä oman kehomielitilan hahmottamisesta.
Tilannetaju muodostuu lisäksi kaiken relevantin tiedon havaitsemisesta ja ymmärtämisestä toiminnan tai olemisen hetkessä. Relevantti tieto voi koskea tilanteessa olevia ihmisiä, ympäristöä, resursseja, tapahtuman yksityiskohtia ja kaikkea niitä “faktoreita”, jotka vaikuttavat kyseisessä hetkessä suhteessa sen hetkisiin tavoitteisiin ja päätöksiin.
Johtaminen on päätöksentekemistä ja tietoinen päätöksentekeminen lähtee tilannetajusta.
Stressi on ärsykkeen aiheuttama fysiologinen ja mentaalinen jännite, joka virittää tai horjuttaa olemassa olevaa kehomielitasapainoa (William R. Lovallo, 2016). Fysiologiset reaktiot ovat ihmisillä pääsääntöisesti samat, mutta aktivation taso ja kokemus stressistä ovat uniikkeja. Stressi ei ole siis hyvä tai huono, se voi olla sekä että.
Suomeksi, niinkö: Koska johtaja kantaa vastuun, vaikkapa yksikkönsä kannattavuudesta ja kassavirrasta, niin tulkinta siitä, että olemme tuloksellisesti pulassa saa aikaan stressireaktioita, joka tuntuu paineelta. Näin syntyy tilanne, jossa johtaja operoi paineen alla. Kun organisaation toimijat tulkitsevat tilanteen olevan huono, odotukset johtajia kohtaa kasvavat entisestään, ja paine kasvaa.
Johtajalta edellytetään suurempaa kykyä käsitellä epämiellyttäviä, epävarmoja, vaikeita ja jopa uhkaavia tilanteita. Johtajuudelta odotetaan enemmän! Siistpä, mikäli odotat helppoa elämää ja pelkkää auringonpaistetta, älä ala johtajaksi ja vastuun kantajaksi.
Stressinhallintaa, henkisiä voimarajoja ja paineen kanssa elämistä voi vahvistaa tietoisten prosessien avulla
Lähtökohtaisesti on hyvä hyväksyä, että elämään ja eteenkin vastuulliseen elämään kuuluu haasteita. Takapakit, epäonnistumiset, vaikeudet ja eri epävarmuustekijät ovat myös läsnä. Toisaalta on hyvä muistaa, että mikään ei ole pysyvää, ei hyvät eikä myöskään pahat ajat.
On ehdottoman tärkeää opetella tunnistaan itsessään kehomielijärjestelmän vireys- ja muutostilat, sekä tunnistamaan akuutin stressin aikaiset varoitusmerkit, jotka ovat pääsääntöisesti fysiologisia.
Toiseksi on tärkeää olla kiinnostunut siitä, miten omia voimavarjoja kehitetään, miten mielen taitoja harjoitetaan ja miten opettelen tanssimaan akuutin stressin kanssa. Siis niin, että parhaimmassa tapauksessa se ei kumuloidu toimintakykyä haittaavaksi kehomielitilaksi, joka synnyttää joukon somaattisia ja terveydellisiä ongelmia.
Kolmanneksi, älä elä roolissasi koko aikaa. Käytä vastavoimien dynamiikkaa, eli opettele aktiivinen palautumisen protokolla, jossa pääset irtautumaan johtajan roolista ja vastuista. Palautumisen suunnittelu on aktiivista (rutiinit) ja itse palautuminen voi olla passiivista. Huolehdi riittävästä unesta, liikunnasta ja hyvästä ravinnosta. Näiden merkitystä toimintakyvyn ylläpitämisessä ei voi korostaa liikaa.
Tutkimuskirjallisuus tukee tätä väitettä; Stressinhallintaa, henkisiä voimavaroja (Resilience) ja mielen taitoja voi kehittää yksilötasolla läpi elämän, aluksi pitää olla kuitenkin tahto. Tieto ja ymmärrys ovat hyvä lähtökohta, mutta kysymys on yksilötasolla enemmän taidon jatkuvasta harjoittamisesta. Ai tähän ei ole aikaa? No ajattelet joka tapauksessa koko ajan, jotenkin, jotakin, joko vahvistaen olemassa olevia mentaalisia malleja, käynnissä olevaa tapa-ohjelmaasi, tai sitten ajattelet jotain muuta. Ajan puute on tekosyy, joka on voitettavissa rutiineilla.
Ihmisen etuoikeus on tehdä ajattelusta totta
Akuutin stressin hallinta, henkisten voimavarojen vahvistaminen ja mielen taidot ovat yksilötaitoja. Mikä rooli sitten organisaatiolla on? Edesauttaa sitä, että johtajilla ja jokaisella muullakin on mahdollisuus kehittää näitä taitoja. Ne ovat irroittamattomasti osa tilannetajua, päätöksentekoa ja vuorovaikutusta myös organisaatioissa – oikeastaan etenkin niissä.
Mitä hankalampia asioita johdat, mitä kiperimmissä tilanteissa vaikutat ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen, sen tärkeämpää on ylläpitää ja säilyttää mentaalisen kirkkaus.
Jos ajatuksesi on, että pelkästään kokemus opettaa, niin kerron sinulle nyt jotain tärkeää; kokemus ei välttämättä opeta, eli voi olla, että kokemalla liikaa haurastut tavalla, jota tietoinen mieli ei pysty enää käsittelemään. Vähän sama väite, kun että ihminen viisastuu vanhetessaan, ei välttämättä aina.
Tein 25 vuotta poliisin operatiivista työtä, jonka jälkeen siirryin tutkimaan näitä teemoja tieteen parissa. Nykyään valmennan em. Teemoja hyvin erilaisissa organisaatioissa. Rakennamme nyt jotain uutta, jotta löytyisi työkaluja kestävän tuottavuuden luomiseksi – ihmiset tässä näyttelevät edelleen isointa roolia! Olen äärettömän ilahtunut siitä, että nämä teemat ovat nousseet organisaatioissa tärkeiden menestystekijöiden joukkoon. Olemme siis hyvällä polulla.
Harri Gustafsberg on mielen taitoja, tutkiva, kehittävä ja valmentava filosofian tohtori, palkittu yrityspuhuja ja best seller -kirjailija.
Komentáře